Vaativuuden kaksi puolta – milloin tavoitteet vievät eteenpäin ja milloin ne kuluttavat?

Vaativuus on kuin kaksiteräinen miekka. Se voi olla voimavara, joka vie meitä kohti unelmia ja tavoitteita, mutta yhtä lailla myös taakka, joka kuluttaa ja uuvuttaa. Kuitenkaan ohjeistukset ”älä vain ole liian vaativa” eivät kerro juuri mitään, eivätkä kehotukset ”laske tavoitteita” taatusti tunnu kiinnostavilta, jos on tottunut tähtäämään korkealle.

Juuri ilmestyneessä tietokirjassani tarkastelen vaativuutta kehityspsykologisesta näkökulmasta ja autan sinua löytämään tavan olla viisaasti vaativa. Tässä blogitekstissä haluan avata hyödyllisen ja haitallisen vaativuuden eroja ja selventää, milloin olisi syytä huolestua.

Vaativuuden paradoksi – voimavarana vai vihollisena?

Moni meistä on oppinut, että menestys edellyttää kovaa työtä, korkeita tavoitteita ja itsensä haastamista. Tarvitaankin vaativuutta toimia, tehdä ja kokeilla. Tämä tuntuu usein innostavalta ja palkitsevalta, minkä lisäksi se saa meidät ylittämään itsemme, kehittymään, oppimaan ja etenemään itselle tärkeässä asiassa.

Oletkin varmasti huomannut, että itselle tärkeiden asioiden saavuttamisesta tulee hyvä olo. Aikaansaamisen kokemukset innostavat ja inspiroivat, ja lisäävät hyvinvointiamme. Kaikki tämä keventää kuormituksen tunteita ja suojaa uupumukseltakin. Ei ihme, ettei haluta luopua vaativuudesta ja korkeistakaan tavoitteista!

Samalla vaativuus voi kuitenkin muuttua myös haitalliseksi. Herkästi ja huomaamatta siitä voikin tulla taakka, joka kulkee mukana arjessa ja nakertaa hyvinvointia. Innostus muuttuukin ahdistukseksi ja usko itseen riittämättömyyden tunteiksi ”en ole tarpeeksi hyvä, olen ihan huono”. Tähän on olemassa useita vaihtoehtoisia juurisyitä, mutta usein vaativuuden taittumiseen haitalliseksi liittyy se, ettei tunnisteta hyödyllisen ja haitallisen vaativuuden eroja, eikä osata tasapainoilla vaativuuden kuormitustekijöiden kanssa arjessa.

Hyödyllinen vs. haitallinen vaativuus – missä kulkee raja?

Vaativuus ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono. Olisi vain äärimmäisen tärkeää oppia erottelemaan hyvää ja hyödyllistä vaativuutta sen haitallisesta muodosta. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kohdistamme vaativuutta ja miten suhtaudumme omaan tekemiseen, suorituksiimme ja itseemme.

Olennaista olisi pysähtyä sen äärelle, mikä on itselle aidosti kaikkein tärkeintä ja mitä haluaa saavuttaa. Kun tavoitteet tuntuvat itsestä tärkeiltä ja merkityksellisiltä, on myös todennäköistä, että ne säilyvät mielekkäinä ja kiinnostavina. Lisäksi me usein herkästi pyydetään itsellemme apua ja tukea toisilta tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseen, mikä auttaa meitä sietämään epävarmuuden tunteita, huomaamaan kehittymistä ja saamaan tukea tavoitteen asetteluun ja keinoihin päästä tuohon tavoitteeseen. Hyödyllinen vaativuus kannustaa, tukee ja on myönteisten tunteiden sävyttämää.

Haitallinen vaativuus puolestaan kohdistaa katseensa usein vain virheisiin ja keskeneräisyyteen. Lisäksi haitallinen vaativuus saattaa ruoskia itseä aika armottomilla ja ankarilla väitteillä ”olet ihan huono ja surkea, etkä osaa mitään”. Olo voi suorituksen aikana ja sen jälkeen ja joskus myös kaiken aikaa tuntua häpeällisen kelvottomalta ja arvottomalta. Usein tekemistä jatketaan vaikka väkisin ja mukaan tulee yhä enenevissä määrin kokemuksia siitä, että ”pitää” ja on ”pakko”. Tämä kaikki ruokkii yhä lisää riittämättömyyden ja huonommuuden tunteita ja vahvistaa esimerkiksi pelkoja epäonnistumisesta.

Vaativuus ei enää palvele kehitystä, vaan alkaakin rajoittaa.

Missä vaiheessa on syytä huolestua?

On tärkeää tunnistaa jo hyvissä ajoin, milloin vaativuus alkaa taittua kuormituksen puolelle. Keho ja mieli kyllä kertovat, jos niitä vain pysähtyy kuuntelemaan. Joskus tekeminen vie kuitenkin mennessään, palautuminen henkisestä ja fyysisestä kuormituksesta heikkenee, ja kehon ja mielen varoitusmerkit jäävät huomaamatta. Voitkin nyt ottaa hetken itsellesi ja pohtia tämän hetkistä tilannettasi näiden huolimerkkien valossa.

Jos tunnistat, että tekeminen alkaa tuntua yhä enenevissä määrin ja toistuvasti pakotetulta ja väkinäiseltä, olisi hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mistä mahtaakaan olla kyse. Lisäksi, jos kielteiset käsitykset itsestä ja toisista vahvistuvat ja alkavat tuntua todelta, on syytä kuulostella omaa hyvinvointiaan ja jaksamistaan.

Ahdistuneisuuden ja pelkojen voimistuminen ja omien riittämättömyyden ja huonommuuden kokemusten vahvistuminen kielivät aina haitallisen vaativuuden lisääntymisestä. Mieliala voi laskea ja onnistumisista on vaikeaa iloita, kun taas epäonnistumiset saattavatkin tuntua musertavilta.

Usein haitallinen vaativuus näyttäytyy myös siinä, ettei oikein mitään voi enää tehdä vain huvin vuoksi, vaan kaikessa tekemisessä tulisi olla joku hyöty suorittamisen ja tekemisen näkökulmasta. Vaativuutta voi alkaa olla kaikkialla. Ei vain juuri siinä itselle tärkeässä asiassa, vaan kaikessa; työssä, harrastuksessa, palautumisessa, kotona, koulussa… lista on loputon.

Viisas vaativuus – avain parempaan suorituskykyyn ja hyvinvointiin

Jos haluat syventyä aiheeseen lisää, kirjani Vaativa mieli tarjoaa näkökulmia ja käytännön keinoja vaativan mielen kanssa kamppaileville. Kirjastani löydät ymmärrystä siitä, miten voit toteuttaa itseäsi ja kehittyä ilman, että poltat itseäsi loppuun. Vaativa mieli voi säilyä voimavarana, jolloin voit elää tavoitteellista elämää - kunhan opit tekemään sen kestävällä tavalla. Kirjan löydät kirjakaupoista ja äänikirjasovelluksista.

Muistathan nauttia viisaasti vaativuudesta!

"Viisaasti vaativa mieli voisikin olla kattava sekoitus sopiviin kohtiin kunnianhimoa, täydellisyyden tavoittelua, sisäistä tahtotilaa, lopputuloksen loputonta hiomista höystettynä runsain mitoin turvan tuomalla itsetuntemuksella, tuella, joustavuudella, vaihtelulla ja innostuksella." (ote kirjastani Vaativa mieli)

Kirjan pariin löydät esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta.

Terveisin, Jaana - psykoterapeutti, urheilupsykologi ja vaativan mielen asiantuntija. Sinulle toki edelleen ihan vain Jaana.