Vaativa persoonallisuushäiriö ja sen oireet: Kun vaativuus voisikin olla vahvuus

Pyritkö aina parhaimpaasi? Haluatko tehdä kunnolla, tarkasti ja huolella? Tavoitteletko täydellisyyttä? Vähintäänkin saatat tunnistaa näitä piirteitä jostain toisesta henkilöstä? Ehkä olet pulassa näiden piirteiden kanssa itse tai näet kärsimystä toisessa? Samaan aikaan saatat tiedostaa, että vaativuutta myös tarvitaan, etkä ole valmis siitä luopumaan. Eikä hätää, ei sinun tarvitsekaan. Sinun on vain hyvä ymmärtää, milloin vaativuus voi näyttäytyä häiriönä ja milloin puolestaan vahvuutena. Tässä blogipostauksessa kerron, mitä on vaativa persoonallisuushäiriö, mitkä ovat sen tyypillisimmät oireet, miten vaativa persoonallisuus voi olla voimavara, ja milloin oireet kannattaa ottaa tosissaan ja hakea itselleen apua.

Mitä on vaativa persoonallisuus – tunnista nämä oireet

Maailman terveysjärjestö WHO:n kehittämästä kansainvälisestä ICD-10-tautiluokituksesta löytyy vaativa persoonallisuushäiriö. Kun puhutaan ylipäänsä diagnosoiduista persoonallisuushäiriöistä, on oleellista ymmärtää, että silloin käyttäytyminen jollain tavalla poikkeaa kulttuurissamme tavanomaisena pidetystä käyttäytymisestä. Lisäksi käyttäytyminen aiheuttaa haittaa itselle ja läheisille. Pulmat ovat jatkuneet pitkään ja ne ovat laajalle elämän osa-alueille levittäytyneitä.

Vaativa persoonallisuushäiriö näyttäytyy usein näillä oireilla:

-          jatkuva huoli ja epäily

-          ajattelua hallitsevat yksityiskohdat, kuten säännöt, listat, aikataulut

-          täydellisyyden tavoittelu, joka haittaa tehtävien loppuun viemistä

-          ylenmääräinen tunnontarkkuus

-          mielihyvän ja ihmissuhteiden laiminlyöminen työn ja aikaansaamisen kustannuksella

-          pikkutarkkuus ja sovinnaisuus

-          joustamattomuus ja itsepäisyys

-          pyrkimys saada muut toimimaan täsmälleen haluamallaan tavalla tai kohtuuton vastenmielisyys sallia muiden toimia omalla tavallaan

Näistä piirteistä ja kriteereistä neljä riittää diagnoosiin. Arviolta noin 2-3 prosentilla väestöstä on diagnosoitu vaativa persoonallisuushäiriö.

Vaativa persoonallisuushäiriö ja oireet antavat mielestäni kuitenkin aika kielteisen kuvan vaativuudesta – kyse voi olla myös vahvuudesta. Tämän vuoksi voikin olla olennaisempaa ymmärtää vaativuutta omien toiminta- ja suhtautumistapojen kautta. Oleellista usein on myös ymmärtää, miten nämä tavat ovat meihin juurtuneet. Etenkin, jos pyrkimyksenä on rakentaa vaativuudesta vahvuus.

Vaativuuden sävyttämät toiminta- ja suhtautumistavat kehittyvät meihin ja osaksi minuuttamme ja persoonallisuuttamme jo lapsuuden ja nuoruuden aikana merkittävissä ihmissuhteissa. Erilaiset toiminta- ja suhtautumistavat koodautuvat meihin esimerkiksi siitä, millaisia asioita meiltä lapsena kotona odotetaan: millaisia kodin sääntöjä on, kuinka tarkasti niitä tulee noudattaa, millä tarkkuudella koulu ja kotityöt hoidetaan ja kuinka suhtaudutaan tavoitteelliseen toimintaan ja parempaan pyrkimiseen. Oleellista etenkin suhtautumistapojen kannalta on se, millainen ilmapiiri kotona pääasiassa vallitsee ja minkälaisten tunteiden vallitessa esimerkiksi sääntöjä, ohjeita tai näiden noudattamattomuutta käydään läpi. Myös sillä, miten epäonnistumisiin tai onnistumisiin suhtaudutaan ja kuinka isossa roolissa ne ovat kotona, on valtava merkitys.

Kodin tarjoamien kasvuolosuhteiden lisäksi myös harrastuksiin sitoutumisella on suuri merkitys kasvavan lapsen ja nuoren minuuteen. Lapsi ja nuori voi jo varhain viettää yli kymmenenkin tuntia viikossa tavoitteellisen harrastuksen parissa. Tällöin lapsi ja nuori oppii valtavan määrän jatkuvan parempaan pyrkimisen asennetta, tavoitteellisuutta, sääntöjä ja tarkkuutta. Tässäkin oleellista on harrastusten tunneilmapiirin merkitys sille, millaiseksi vaativuus meihin rakentuu.

Vaativuus rakentuu meihin osaksi minuuttamme. Se näkyy teoissamme ja toiminnassa esimerkiksi juuri siinä, miten tarkasti ja tunnollisesti tai jopa täydellisesti pyrimme tehtäviämme tekemään tai millaisia arjen valintoja teemme näiden tavoitteiden mukaan. Lisäksi vaativuus näkyy suhtautumisessamme itseemme, toisiimme ja tekemiseemme. Oleellista on tunnistaa, onko se myönteistä vai kielteistä. Vaativuus osana minuutta on varsin pysyvää ja usein myös tarvittuakin.

Vaativuuden rakentumisesta osaksi minuutta löydät lisää kirjastani Vaativa mieli.

Vaativa persoonallisuushäiriö ja oireet voivatkin olla myös vahvuus

Vaativan persoonallisuushäiriön kriteeristö voitaisiin myös asettaa monella alalla hyvän työntekijän mittaristoksi. Esimerkiksi moni kilpa- ja huippu-urheilija voitaisiin heittämällä diagnosoida vaativaksi, jos vaan heidät vietäisiin psykiatrin vastaanotolle. Samoin monella taiteen ja tieteen alalla vaativuus on tarvittu ominaisuus. Ei varmasti yhtään uutta keksintöä tai tunteisiin uppoavaa konserttielämystä ole saatu aikaiseksi ilman vaativuutta.

Vaativuutta tarvitaan. Tulee sitoutua, toimia sääntöjen mukaan, pyrkiä yhä parempaan ja jopa täydellisyyttä hipoviin suorituksiin, jotta saadaan aikaiseksi monenmoista vaikuttavaa lopputulosta. Tämä tuottaa usein myös hyvää oloa ja hyvinvointia, kun saadaan asioita aikaiseksi, työn yhä paraneva tulos näkyy ja tuntuu, ja oma itsetuntokin kohenee, kun taidot kehittyvät. Vaativuus tuntuukin usein innostuksena tarttua uusiin haasteisiin ja miellyttävänä uppoutumisen tunteena johonkin itselle tärkeää tehtävään. Elämässä tuntuu vahvojakin merkityksellisyyden tunteita.

Jotta vaativuus voi toimia vahvuutena, on tärkeää, että se kohdistuu itselle tärkeisiin asioihin. Tämä edellyttää omien arvojen tiedostamista: mikä on minulle elämässäni tärkeää ja mitä haluan saavuttaa? Tämän äärelle pysähtyminen mahdollistaa myös oman vaativuuden rajaamista ja kohdentamista vain itselle aidosti tärkeisiin projekteihin, mikä suojelee myös uupumukselta. Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisyyttä hipoen, vaan ainoastaan se, millä on oikeasti merkitystä.

Suurin osa tunnollisista, tarkoista ja parhaimpaan pyrkivistä urheilijoista, taiteilijoista ja muista työntekijöistä tuskin saaneekaan koskaan diagnoosia, koska he ovat oppineet hyödyntämään omaa vaativuutta vahvuutena. He pystyvät suhtautumaan itseen, toisiin ihmisiin ja omaan tekemiseen pääasiassa myönteisesti. He sietävät, ettei kaikki ole heti valmista ja epäonnistumistenkin jälkeiset pettymyksen tunteet eivät jää päälle, eivätkä ne aktivoi voimakkaita itsesyytöksiä. He ymmärtävät, että omaan tekemiseen voi kokea tyytyväisyyttä, vaikka samalla voikin pyrkiä kehittymään ja oppimaan yhä taitavammaksi.

Kirjassa Vaativa mieli avaan tarkemmin, mitä on olla hyödyllisellä tai haitallisella tavalla vaativa.

Vaativan persoonallisuuden huolimerkit - milloin on syytä hakea apua

Vaativuuteen liittyy aina riskejä uupua ja polttaa itsensä loppuun, kun asioita innostuu tekemään voimalla ja vimmalla. Onkin tärkeää tunnistaa huolimerkkejä siitä, milloin voisi olla paikallaan hakea itselleen apua. Tällaisia voivat olla esimerkiksi:

-          aiemmin innostusta tuottanut asia alkaakin ahdistaa

-          kielteiset kokemukset itseä ja muita kohtaan lisääntyvät

-          jatkuvat huonommuuden ja riittämättömyyden tunteet vahvistuvat

-          omaa tekemistä kuvaa toistuvat ”pitää”, ”pakko” ja ”täytyy”

-          tuntuu vaikealta joustaa suunnitelmista

-          on vaikeaa tehdä mitään pelkän vain huvin vuoksi

-          oleminen ja lepääminen tuntuu lähes mahdottomilta

-          epäonnistumiset ja vastoinkäymiset musertavat

-          lähipiiri huomauttaa toistuvasti yhteisen ajan laiminlyömisestä

Aina, kun jokin asia aiheuttaa kärsimystä, on hyvä pysähtyä ja pohtia, mistä voisi olla kyse. Usein siihen tarvitaan terveydenhuollon apua, etenkin jos pulmat ovat jatkuneet jo pitkään ja ne ovat levittäytyneet laajasti monelle eri elämän osa-alueille. Esimerkiksi psykoterapiasta voi saada apua omaan vaativuuteen. Vaativuudesta ei tarvitse luopua, mutta sen hankalilta tuntuvista oireista sen sijaan voi. Hyvinvoivalla pohjalla voisi paremminkin ponnistaa kohti omia tavoitteita. Tietysti oma hyvinvointi ja terveys ovat tärkeintä jo itsessäänkin. Mikään työ, suoritus tai tehtävä ei ole terveyden menettämisen väärti. Elämä saa ja toivottavasti voisi tuntua hyvältä ponnisteluista ja tavoitteista huolimatta!

Terveisin, Jaana Blom

vaativan mielen asiantuntija

Blom, J. (2024). "Vahva, kylmä ja kova" - kuvauksia urheilijan vaativuudesta integratiivisessa lyhytterapiassa. Psykologia, 59(01), 21-37.

Blom, J. (2025) Vaativa mieli. Kuinka olla viisaasti vaativa. Atena.

Caligor, E., Kernberg, O.F. & Clarkin, J.F. (2007). Handbook of dynamic psychotherapy for higher level personality pathology. Washington DC, London, England: American Psychiatric Publishing.

Guidano, V.F. (1991). The self in process. New York: The Guilford Press.

Lönnqvist, J., Henriksson, M., Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.) (2021). Psykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Toskala, A. & Hartikainen, K. (2005). Minuuden rakentuminen. Jyväskylä: Jyväskylänkoulutuskeskus Oy.